Yhtenä vastauksena ongelmien ennaltaehkäisyyn ja perheiden varhaiseen tukeen on lähdetty valtakunnallisesti kehittämään perhekeskustoimintaa. Tätä työtä koordinoidaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Pohjois-Savossa kehittämistyö lähti liikkeelle viitisen vuotta sitten osana valtakunnallista lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (Lape). Olen ilokseni voinut olla mukana tässä muutoksessa oman lapsiperhejärjestöön sijoittuvan työni kautta.
THL:n sanoin perhekeskusten tavoitteena on, että jokainen lapsi, nuori ja perhe saisi tarvitsemansa avun ja tuen varhain, viiveettä, kohdennetusti ja koordinoidusti. Perhekeskustoimintaa ohjaaviksi arvoiksi on valittu lapsi- ja perhemyönteisyys, voimavarojen vahvistaminen, lapsen oikeudet ja perheiden monimuotoisuuden huomioiminen. Voin täysin allekirjoittaa nämä tavoitteet ja arvot. Lapsen etu on ensisijainen.
Muutoksessa on kyse toimintakulttuurin uudistamisesta niin, että siirrytään poislähettämisen kulttuurista kutsukäytäntöön. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tukea tarvitsevaa lasta, nuorta tai perhettä ei lähetetä aina uuden auttajatahon tykö silloin, kun ammattilainen huomaa perheen tarvitsevan moniammatillista tukea. Kutsukäytännössä ammattilaiset kutsutaan perheen luvalla koordinoidusti perheen tueksi. Kuopiossa tätä on pilotoitu “Yhteinen aika” -nimellä.
Uutta on myös se, että sivistystoimi, järjestöt ja seurakunnat ovat aiempaa vahvemmin ja koordinoidummin nivottu osaksi perheiden tukea sosiaali- ja terveyspalveluiden rinnalle. Perhekeskusten yhteydessä puhutaan yhteentoimivuudesta si-so-te-järjestöt/srk -akselilla. Monet perhekeskusten osana toimivista kohtaamispaikoista ovat järjestöjen ylläpitämiä.
Perhekeskuksiin kohdistuu nyt paljon odotuksia. Olisiko perhekeskus se puuttuva palanen, jolla lasten, nuorten ja perheiden kohtaamiin haasteisiin pystyttäisiin tarttumaan oikea-aikaisemmin ja pitkittyneiltä vaikeuksilta vältyttäisiin? Vähentääkö perhekeskustoiminta lastensuojelun tarvetta? Tuoko perhekeskus säästöjä korjaaviin palveluihin?
Uskon, että jollain aikataululla näin voi olla, jos perhekeskus saadaan toimimaan hyvin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että kulttuurinmuutos vie aikaa. Uudenlainen toiminnan yhteensovittaminen vaatii myös uudenlaista osaamista niin perhekeskuksen työntekijöille kuin johdollekin. Suunnitelmat eivät muutu vakiintuneiksi uusiksi käytännöiksi sormi napsauttamalla, vaan puhutaan vuosien sitkeästä työstä.
Miten kuntapäättäjä voisi muutosta edistää? Yksi tärkeä näkökulma on perhekeskustoiminnan resurssointi. Meillä on tällä hetkellä pitkiä jonoja myös varhaisen tuen palveluissa. Jos resurssit pysyvät samana perhekeskustoimintaan siirryttäessä kuten nyt on suunniteltu, on päättäjien syytä tarkasti seurata pystytäänkö niillä perhekeskuksen lupaus lapsille, nuorille ja perheille täyttämään.
Perhekeskus on täynnä mahdollisuuksia. Tehdään ne todeksi!
Lisätietoa perhekeskustoiminnasta löydät täältä: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/perhekeskus
Pirjo Pehkonen
toiminnanjohtaja, kuntavaaliehdokas
Trackbackit/Pingbackit