Kuopiossa tarkastellaan Juankosken, Riistaveden ja Vehmersalmen alueen kouluverkkoa. Käytännössä ehdotetaan Vehkalammin ja Muuruveden alakoulujen lakkauttamista ja alueen yläkoulujen yhdistämistä.
Isoja kouluja perustellaan monilla syillä. Valinnaisuutta on paljon, tuntiopettajien opetusmäärän säätely helppoa, oppilashuoltoa ja erityisopetusta tarjolla riittävästi. Opettajiakin on helppo rekrytoida. Kaupungin talouden ja hallinnon näkökulma on selvä: yksi iso koulu tulee halvemmaksi ja on helpompi hallinnoida kuin monta pientä. Mutta entäs lasten näkökulma? Lapsivaikutusten arviointia ollaan nyt aloittamassa, ja se onkin tehtävä huolella.
Pikainen soittokierros rehtoreille ja paikallisille yhdistyksille antoi selvän vastauksen: opetuksen laadusta ei kukaan valittanut. Perheet ovat tyytyväisiä koulujen opetukseen. Valinnaisuutta on vähemmän, mutta tämän perheet ovat tienneet jo asuinpaikkaa valitessaan. Pienessä koulussa on myös hyviä puolia jotka isosta koulusta puuttuvat: jokainen oppilas – ja usein hänen perheensä – tunnetaan. Ongelmiin ja esimerkiksi kiusaamiseen päästään nopeasti puuttumaan.
Koulujen lakkauttaminen maaseutualueella merkitsee käytännössä sitä, että yhä useampi lapsi istuu pidemmän aikaa koulukyydissä. Pitkissä koulukuljetusmatkoissa on vaikea nähdä mitään positiivista lasten kannalta. Koulut ovat usein kylien keskuksia joissa tapahtuu paljon myös ilta-aikaan. Miten käy kyläläisten harrastamiselle ja kokoontumiselle, jos koulu lakkautetaan? Sekä Vehkalammilla että Muuruvedellä toimii koulun yhteydessä päiväkoti. Jos päiväkotitoiminta jatkuu, ei ainakaan seinistä saada aikaan säästöä. Perheiden kannalta päiväkodin ja koulun saumaton ketju on tärkeä.
Kuopiossa on tehty hyvää työtä lähidemokratian edistämisessä. Miksemme voisi olla se kaupunki, jossa ihmiset voivat itse valita asuinpaikkansa? Voisimmeko koulujen lakkauttamisen sijaan miettiä, miten lisäämme näiden alueiden vetovoimaa, jotta alenevat oppilasmäärät saataisiinkin kasvusuuntaan?
