Kuopion uusi hyvinvointisuunnitelma esiteltiin valtuustolle maanantaina 4.10.2021. Valtuustoryhmillä oli mahdollisuus käyttää ryhmäpuheenvuoro suunnitelmasta. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti valtuutettu Anne Paulo-Tuovinen. Puheenvuorossa nostettiin esiin suunnitelman konkreettisen jalkauttamisen merkitys:
”Kaupungin hyvinvointisuunnitelman tavoitteet ovat mahtavia: hyvän arjen rutiinit, hyvän elämän innostajat, hyvän elämän kanssakulkijat, hyvän elämän toimeentulo, hyvän elämän asuinympäristö. Suunnitelmassa on laitettu paljon painoa syömisen, nukkumisen ja liikkumisen opettamiseen. Niistä on nyt trendikästä puhua. Nostaisin mieluummin toimenpiteiden keskiöön toimeentulon ja hyvän asuinympäristön suunnittelun.
Hyvinvointisuunnitelmassa ja muissakin suunnitelmissa ja ohjelmissa on usein se ongelma, ettei todellisuudessa tiedetä mitkä toimet ovat tavoitteiden kannalta vaikuttavia. Sama vaiva on tällä Kuopion hyvinvointisuunnitelmalla. Tiedottamista ja kouluttamista tarjotaan lääkkeeksi moneen vaivaan, vaikka sen teho voi olla suoneniskennän tasoa.
Joskus taas tavoitteet ovat niin suuria, että vaikuttavien keinojen löytäminen ja toteuttaminen on lähes mahdotonta. Suunnitelmassa tavoitteena on yksinäisyyden lievittyminen. Se on ehkä paras tavoite koko suunnitelmassa. Yksinäisyys on asia, jonka syntyyn vaikuttaa koko ihmisen elämänhistorian lisäksi nykyinen elämänmuoto ja yhdyskuntarakenne. Perheettömät asuvat jokainen omassa pienessä kodissaan ja potevat usein yksinäisyyttä. Asumiskulttuurin muuttaminen ei kuitenkaan kai ole kenenkään agendalla.
Kuntapäättäjinä voimme vaikuttaa siihen, että ihmisten on helppo päästä toistensa luo. Osaavat arkkitehdit suunnittelevat yhteiseloon houkuttelevia taloja ja pihapiirejä, joukkoliikenne voi tehdä tutun luo pääsemisen helpoksi, korttelipuistoista voidaan tehdä eloisia, monenlaista yhteen kutsuvaa toimintaa voidaan järjestää.
Hyvinvointialueille siirtymistä seuratessa syntyy vaikutelma, että alueet vievät Kuopiosta kärsimyksen mennessään. Uudistuksen jälkeenkin jokainen ahdistunut nuori, yksinäinen vanhus ja narkomaani on yhä kuopiolainen ja meidän tehtäväksemme jää heidänkin hyvinvointinsa edistäminen, vaikka he hoitoa hyvinvointialueelta saavat. Tarvitsemme ehdottomasti oman, hyvän ja konkreettisen hyvinvointisuunnitelman.”
