Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien (myöh. sateenkaarevien) ihmisten oikeudet ovat parantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Heihin kohdistuva vastustus on kuitenkin myös Suomessa lisääntynyt. Yhtenä esimerkkinä tästä Pride -tapahtumiin on kohdistunut häirintää enenevissä määrin. Setan mukaan vuonna 2022 (jolloin kysely järjestäville tahoille Suomessa 1. kerran tehtiin) 14 tapahtumaa häirittiin ja kuudessa niistä täyttyivät rikoksen tunnusmerkit uhkailun, ilkivallan tai vihapuheen osalta. Viime vuonna tapahtumiin kohdistui vihatekoja 28 kpl, joista tehtiin 11 rikosilmoitusta. Setan mukaan vihateot olivat ja ovat uhkauksia, häirintää, vihapuhetta ja ilkivaltaa. Viha ilmenee erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta myös tapahtumissa. Nykytilanteeseen pääseminen on vaatinut paljon aktiivista työtä ennakkoluuloja ja syrjintää vastaan. Se on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kovan työn tulos.
Sateenkaarevat ihmiset kohtaavat halveksivaa kieltä päivittäin esimerkiksi harrastuksissa, kotona, koulussa ja internetissä. Vaikeimmillaan he kohtaavat jatkuvan luontoisesti häirintää, vihaa, syrjintää sekä henkistä, fyysistä ja hengellistäkin väkivaltaa. Vähemmistöstressi, jota vähemmistöihin kuuluvat kokevat johtuu siitä, että kaikissa paitsi turvallisissa yhteyksissä, tilaisuuksissa ja ihmissuhteissa täytyy vähintään varautua toisen ihmisten mahdollisiin negatiivisiin kommentteihin, suhtautumiseen ja väkivaltaan – toiset joutuvat elämään alituisessa pelossa.
Sateenkaareviin ihmisiin kohdistuvia yhteiskunnan positiivisia asenteita on pidetty jo pidempään merkkeinä ihmisoikeusmyönteisyydestä ja edistyksellisyydestä ajattelussa. Heidän kokemaansa syrjintää käsitellään
nykyään enenevissä määrin kouluissa, sarjoissa ja elokuvissa. Sateenkaarevia ihmisiä näkyy urheilussa, mediassa ja politiikassa. Kun ymmärrämme paremmin sateenkaarevien ihmisten kokemaa syrjintää voimme olla vaikuttamassa turvallisemman yhteiskunnan syntyyn. Voimme vaikuttaa siihen myös esim. jättämällä tekemättä oletuksia toisen ihmisen identiteetistä tai hänen mahdollisesta kumppanistaan ja puuttumalla homo- tai transfobisiin vitseihin.
Sateenkaarevien ihmisten on keskimääräistä vaikeampaa saada töitä. Myös vuokra-asunnon saaminen on esimerkiksi samaa sukupuolta olevalle parille vaikeampaa erilaisten ennakkoluulojen vuoksi. Tämä on vaikea yhtälö. Ne ovat konkreettisia lisäesimerkkejä siitä, mitä yhdenvertaisuuden toteutumatta jääminen sateenkaarevien ihmisten elämässä /enemmistön ennakkoluulojen ja syrjivien asenteiden vuoksi/ isommassa kuvassa merkitsee. Yhdenvertaisuuden toteutumiseksi todellisesti on vielä paljon tehtävää. Kunnallisella tasolla sateenkaarevien ihmisten tasavertaisuutta voitaisiin kehittää anonyymirekrytointia lisäämällä. Heidän huomioimisensa rakennusten suunnittelussa edistäisi tasavertaisuuden kokemista kun sekä intersex-, naisten ja miesten wc:ille olisi rakennuksessa tilaa. Koulutuksia kouluissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla tulisi lisätä yleisen tietoisuuden parantamiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä sekä sen kokemisen paremmin mahdollistamiseksi, että on ok olla sateenkaarilapsi, -nuori, – aikuinen, -oppilas, -opiskelija, -opettaja, -työtoveri ja -esimies siellä missä he kulloinkin ovat.
Rebekka Partanen
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluva Kuopion Vihreiden hallituksen jäsen ja talousvastaava, KuoVi:n ehdokkaana 2025 kunnallisvaaleissa