Minna Canthin ja tasa-arvonpäivänä alkoi kannatusilmoitusten kerääminen kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Homma lähti käyntiin ennennäkemättömällä vauhdilla ja puolessa vuodessa kerättäväksi vaaditut 50 000 nimeä tulivat täyteen suurinpiirtein virka-ajan päättymiseen mennessä ja 100 000:kin ennen puolta yötä. Kuopion torilla saimme nimiä neljässä tunnissa kokoon 163.
Keskustelu avioliittolain avaamisesta mies- ja naispareille on vellonut koko hallituskauden. Vihreät, Vasemmisto ja Kokoomus kampanjoivat eduskuntavaaleissa 2011 varsin näyttävästi tällä tavoitteella ja kosiskelivat kilpaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia äänestäjiä. Pettymys Kataisen I hallituksen ohjelmaan oli hirveä kun kävi ilmeiseksi, että sen vähäisin jäsen, KD, oli saanut estettyä asian ottamisen hallitusohjelmaan.
Tilannetta pyrittiin korjaamaan lakialoitteella puolueiden yhteisponnistuksena. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että oppositioon jääneiden konservatiivipuolueiden liberaalitkaan kansanedustajat eivät allekirjoita aloitetta täysin toissijaisista syistä. Viimeisen naulan lakialoitteen arkkuun iski kokoomuksen Anne Holmlund lakivaliokunnan johdossa ja se haudattiin kannatusta koskaan eduskunnassa mittaamatta.
Tasa-arvoinen Suomi ry:n Tahdon2013-kampanja pyrkii viemään tasa-arvoisen avioliittolain eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi kansalaisaloitteen keinoin. Hurjasta kannatuksesta huolimatta kansalaisaloitteen kohtalo on kyseenalainen paitsi epävarman enemmistön, myös menettelytapojen vuoksi. Eduskunnan byrokraateilta ja konservatiiveilta on kuultu uskomattoman ylimielisiä puheenvuoroja siitä miten kansalaisaloitteita pitäisi käsitellä. Koko kansalaisaloitteen tarkoitus asetetaan kyseenalaiseksi.
Perustuslain muutoksen nimenomaisena tarkoituksena oli kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen. Asetettu 50 000 kannatusilmoituksen raja ei ole vähäinen – puolueen perustamiseen tarvitaan kymmenesosa tästä allekirjoitusmäärästä ja korkeimmankin äänikynnyksen vaalipiiristä eduskuntaan mentiin 2011 reilun 14 tuhannen äänen vertausluvulla. Yksikään eduskunnassa istuvista kansanedustajista ei saanut 50 000 henkilökohtaista ääntä. Kansalaisaloitteita tulee siis käsitellä syvällä kunnioituksella ja – ellei niissä ole ilmeisiä perustuslaillisia ongelmia – viedä ne aina täysistunnon käsiteltäväksi. Ylimielinen suhtautuminen niihin vain lisää politiikkavihamielisyyttä.
Laki- ja kansalaisaloite ovat herättäneet paljon julkista keskustelua. Olen seurannut keskustelua surumielisenä: tämä kaikki on kuultu ennenkin. Kaikki nämä argumentit on jo käsitelty – mitään uutta ei synny! Harvoin päästään edes dialogiin, sillä tasa-arvoista avioliittoa vastustetaan usein dogmaattisin argumentein. ”Se nyt vaan on näin”, kuultiin ministerin suusta jo 90-luvun alkupuolella parisuhdelaista ensikertaa keskusteltaessa. Se nyt vaan ei riitä! Näkemyksensä on pystyttävä argumentoimaan paremmin.
Toistuva teema keskustelussa on Raamatun tulkinta sukupuolisuudesta, seksuaalisuudesta ja perheestä. Riitelemällä Raamatun tulkinnasta – sillä tämä keskustelu on aina valikoivaa tulkitsemista omien lähtökohtien vahvistamiseksi – emme saavuta mitään. Uskovat sopikoon uskonnollisista normeista keskenään, mutta nuo normit ovat voimassa vain uskonnon sisällä. Niillä ei kuitenkaan saa olla mitään vaikutusta uskonnottomien tai toisin uskovien elämään. Tästä perustuslain 11 § on takeena. Meidän ei siis ole tarpeen tuhlata aikaamme tähän riitaan.
Perusteet sille, miksi järjestäytyneen valtion tulisi tunnustaa parisuhteita tai perhemuotoja on löydettävä muualta, mikä johtaa toiseen keskustelussa suosittuun teemaan: ”mutta entä lapset?” Kysymykseen on nykyään jo erittäin helppo vastata: mies- ja naisparien tai homo- ja lesboyksinhuoltajien lapset eivät kategorisesti eroa sekaparien tai heteroyksinhuoltajien kasvattamista lapsista millään tavalla. Tästä on olemassa kiistaton näyttö ja tieteellinen konsensus. Se perustuu satoihin tutkimuksiin aiheesta, eivätkä yksittäiset vastakkaiset havainnot enää voi sitä horjuttaa, kuten viimevuotinen Regneruksen tapaus Yhdysvalloista osoitti. Vastustajat näyttävät kuitenkin usein valitsevan uskon näytön sijaan ja joudumme palaamaan edellisen kappaleen päätelmään.
Olemme kansanedustajiemme kautta 5/6 enemmistöllä, kaksilla peräkkäisillä valtiopäivillä säätäneet perustuslaissa: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Avioliittolain muuttamisen vastustajien tuleekin osoittaan, mikä on se hyväksyttävä peruste, jolla homoseksuaalit voidaan asettaa avioliittolain edessä eri asemaan kuin heteroseksuaalit?
—
Tero Kankaanperä on järjestötoiminnan konkari ja Kuopion Vihreät ry:n entinen hallituksen puheenjohtaja. Nykyisin Tero toimii mm. Savo-Karjalan Vihreät ry:n toiminnanjohtajana.